Puoli vuotta kokoaikaisena yrittäjänä ja filmikuvaus innostus

14. jouluk.

Viisi ja puoli vuotta yrittäjyyttä takana, josta puoli vuotta kokopäiväisenä yrittäjänä. Viime syksyyn on mahtunut rentoja hetkiä, mutta myös työntäyteisiä jaksoja. Alkusyksystä ehti rauhassa pohtia yrityksen suuntaa ja miettiä tulevaa, kun taas loppusyksystä on saanut lähes juosta kuvauksesta toiseen. Olen päässyt toteuttamaan mainos- ja brändivideoita, haastetteluvideoita, aftermovieita sekä lyhyitä somevideoita. Kuvausreissujakin on kertynyt Turkuun, Tampereelle ja Ouluun asti.

Videoprokkisten lisäksi olen ollut usean tapahtuman monikameratuotannossa operoimassa kameroita. Mielenkiintoisimpia ovat olleet peliteemaisen Escape room -tapahtuman livestriimaus sekä kansainvälisen firman jättikokoisen joulujuhlan kameraoperointi. Kummassakaan tapahtumassa ei hauskuutta ja yllätyksiä puuttunut.

Yrittäjyys on tuntunut oikealta valinnalta ja yritykseni suunta hyvältä. Ensi vuodelle on mielessä jo uudet tavoitteet. Loppusyksyn rutistuksen jälkeen on myös hyvä jäädä pariksi viikoksi joululomalle. Sitä ennen, kuitenkin hieman juttua filmikuvauksesta.

Vapaa-ajalla aloitin kesän lopussa uuden harrastuksen - filmikuvauksen. Kävin kesällä Nuoret valokuvaajat järjestämässä filmikuvaus-workshopissa, jossa opetettiin filmikuvauksen perusteet ja saimme kuvata yhden filmirullan täyteen katukuvia. Pääsimme myös itse purkittamaan filmiä pimiöön ja kehitimme filmit. Alla ensimmäisiä ottamiani filmikuvia tuolta päivältä.

Innostuin worshopissa filmikuvauksesta. Äitini vanha filmikamera, Canon AE-1, 80-luvulta on lojunut hyllyn päällä koristeena. Luulin kameran olevan rikki, mutta sain kuin sainkin ensimmäisen filmirullan kuvattua ja kehitettyä tuolla kameralla. Kuvasin yhden rullan täyteen kesäisiä filmikuvia Helsingistä ja lomareissuilta. Ensimmäiset kuvat onnistuivat yllättävän hyvin siihen nähden, etten ollut aiemmin kuvannut filmikameralla kuin kerran ja kameran asetuksia täytyy säätää sokkona. Välillä toki tarkennuksen kanssa on haasteita.

Onneksi digikameralla kuvaus on opettanut, miten valotus ja aukko tulisi säätää, ja filmikameralla voi käyttää samoja periaatteita. ISO-herkkyyttä ei filmikameralla kuvatessa säädetä, vaan filmin valoherkkyys vastaa samaa asetusta digikamerassa. Ostaessaan voi siis valita, haluaako kuvata enemmänkin valoisalla vai pimeimmissä illoissa. Mitä pimeämmällä haluaa kuvata, sitä herkempi filmi tulisi hankkia, eli esim. 800 valoherkkä filmi. Päivänvalossa riittää hyvin 400- tai 200-herkkyyksinen filmi.

Syksyllä kuvasin toisen filmirullan ja tuntuu, että vähitellen filmikuvauksessakin kehittyy. Suurin osa kuvista on tarkkoja ja valotettu oikein, jes.

Filmikuvauksessa kiehtoo se, kun voi ottaa vain sen yhden kuvan, eikä räpsiä samalla lailla kuin digikameran kanssa. Muutoin filmirulla kuluu nopeammin loppuun. Myös on ollut hauskaa vaihtelua kuvailla vapaa-ajalla filmikameralla ja työjuttuja digikameralla. Parasta on nähdä valmiiksi kehitetyt kuvat, kun ei enää edes muista, mitä kaikkea onkaan tullut kuvattua.